Eka "oikee" sivaripäivä.

Jee, eka päivä varsinaisessa työpalvelussa vietetty. Ja täytyy samaan hengenvetoon mainita, että aika kului siivillä. Työtehtävät vaikuttivat mukavilta, ja niitä tuntui kyllä olevan niin paljon kuin vain jaksaa tehdä.

Toimenkuvani on siis koulubussin kuljettaja / ohjaaja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aamupäivän ajan (tai istun pelkääjän paikalla) koulubussia ja loppupäiväksi siirryn luokkaan avustajan hommiin. Autossa en tänää kauaa ehtiny istua, joten siitä en osaa sanoa, mutta avustajana oleminen vaikutti tämän päivän perusteella oikein mukavalta.
Pelasin mm. kertotaulupeliä, tarkistin matikan läksyjä ja tein vaikka mitä muuta pientä askaretta. Tällä hetkellä en sen enempää asiaa valota, sillä huomenna pitää allekirjoittaa vielä jonkin sortin vaitiolovelvollisuushässäkkä, niin en vahingossakaan raastupaan joudu (no ok, en joutus vaikka nyt mitä kertoisin). Jotain sanktiota siitä silti saattaisi seurata.

Työyhteisössä oli tehty jo todella selvät sävelet, ennen kuin edes paikalle ilmaannuin. Vähän väliä joku nyki hihasta, että 'ai sinä olet se uusi sivari, olemme kuulleet sinusta paljon' jne. Tuntui jotenkin hassulta, sillä edellisen kerran kävin paikalla joskus pari-kolme kuukautta takaperin. Mahdollisista sirkustaidoistanikin oltiin kovin kiinnostuneita, kuulemma pitäisi heti pikkujouluissa jotain esittää. Saas nyt nähdä, en tiedä irtoaako sooloa kovinkaan iisisti...

Ensifiilikset on siis hyvät. Katsotaan, muuttuuko mieliala, kun hommat etenevät... Ainiin, ja yllätyksekseni kuulin, että palveluspaikassani on myös toinen sivari. En ole vielä häneen kyllä törmännyt, mutta huomenissa varmaankin!

Eip kai muut täl kertoo.

Lapinjärvi tj 0.

Jee! Istun bussissa kohti kotia. Koulutusjakso päättyi minun osaltani jo päivää normia aiemmin ylimääräisen palveluksen ansiosta. Neljä viikkoa meni ihan sairaan nopeasti.

Käteen jäi liuta uusia kavereita (joita toivottavasti tulee vielä tulevaisuudessakin näkemään), purkki pringlesejä, esiintymiskokemusta ja ehkäpä jotain ajateltavaakin. Ja ehkä vielä jotain muuta.

Ajattelin laittaa jonkun kuvankin vielä, mutta koneesta alkaa olemaan akku niin finaalissa, että en laita. Enkä jaksa kirjoittaakaan enempää. Blogin tulevaisuuskin on auki, saa nähdä minkä verran jaksan tätä päivitellä.

Mutta kyllä ainakin jokusen postauksen vielä teen!

Sunny Sun... Monday.

Suuntaan juuri ehkä elämäni viimeistä kertaa kohti Lapinjärveä. Bussi on tavalliseen tapaan (voiko neljän kerran kokemuksella sanoa?) melkein tyhjä. Kouvolasta tulee varmaan lisää väkeä, tai ainakin ennen on tullut.

Mikähän magia näissä paluupäivissä aina on, sillä joka kerta paistaa aurinko. Vaikka matkalla taivaalta sataisi koiria ja mummoja, perillä Lapinjärvellä paistaa aina aurinko. Tai siis on kolmella edellisellä kerralla paistanut. Todennäköisesti paistaa vielä neljännenkin kerran, koska nyt mollukka on ollut taivaalla aamupäivästä saakka. Bussissa huomaa hyvin, että syksy on tullut. Kun tuijottaa ruutua, ääreisnäkö vilisee mitä ihmeellisimpiä värejä. Kesällä siihen ei edes kiinnitä huomiota, kun kaikki on vihreää.

Ääh, kirjoittaminen on nyt jotenkin hankalaa... Silloin kannattaa varmaankin lopettaa.

Follow the Graffiti.

Pohjoisesta päin bussilla tulevat joutuvat jäämään Lapinjärven Teboilille, joka sijaitsee Helsingintien varressa pari kilsaa Koulutuskeskukselta. Teboililla sijaitsee Lapinjärven linja-autoasema, vaikka se on parin kilsan päässä myös "keskustasta". Sivarin näkökulmasta Teboilin vieressä sijaitsee linja-autopysäkkiäkin kiinnostavampi kohde, Hanhi. Hotelli Hanhi.

Hanhessa vietetään joka keskiviikko perinteinen sivarikaraoke. Käytännössä homma tarkoittaa sitä, että suuri joukko sivareita suuntaa sinne illanviettoon keskiviikosta toiseen.

Teboililta Koulutuskeskukselle ja Koulutuskeskukselta Hanheen suunnistaminen on tehty harvinaisen helpoksi. Esi-sivarimme ovat merkanneet matkan luolamaalauksin, joita seuraamalla ei voi eksyä.

Koska eilen oli keskiviikko, kuvat on matkalta KK:lta Hanheen.

Kuva 1 (ylhäällä): Koulutuskeskuksen liepeiltä lähtee hiekkatie, jota pitkin kun kävelee puolisen kilsaa, löytyy kyseinen maamerkki. Käänny vasemmalle ja jatka matkaa.

Kuva 2: Helsingintien varressa Sivarikeskukselle ohjaa Tutkimusalue-kyltti. Salaliittoteoriat alkaa kieppumaan mielessä, mitähän meihin lääkärintarkastuksessa oikein pumpataan?Kuva 3, 4, 5, 6: Seuraa Helsingintien varressa olevia luolamaalauksia.

Kuva 7: Siellähän se Teboil jo häämöttää. Hanhi jää vasemmalle puskan taakse.
Kuva 8: Älä hairahdu tänne, se on väärä suunta (olit sitten matkalla Hanheen tai Koulutuskeskukselle).
Kuva 9 & 10: Vaihtoehtoiset määränpäät (lähtöpaikat).

Ja perillä ollaan!

Autio talo.

Tultiin (siis minä ja eräs toinen sivari) bussilla Lapinjärvelle tänään sunnuntaina, koska huomenna paikalla pitää olla klo 8.45. Bussi oli Teboililla klo 17.45. Koulutuskeskuksella oltiin joskus kuuden maissa.
Vastassa oli... autio talo.

Oikeasti, koko paikka oli ihan tyhjä. A-talossa (jossa siis suurin osa porukasta majoittuu) oli valot poissa ja aavemainen hiljaisuus. Normisti siellä on aina jotain meteliä, tai ainakin edes valot.

Tällä kertaa ei ollut ketään. En tiedä, onko sama meno joka sunnuntai, koska kyseessä on ensimmäinen, ja myös viimeinen, paluusunnuntai. Ensi maanantaina on kuntsari ja alkaa viimeinen viikko, joten sunnuntaipaluut taitavat olla tässä..

Kävin heittämässä kamat huoneeseen ja suuntasin kohti kanttiinia. Josko biljardi pelastaisi illan... mutta ei. Kanttiinin ovi on lukossa ja päivystäjä kertoo puhelimessa, että sitä ei tänään auki saa. Samassa puhelinkeskustelussa selvisi myös, että iltapalaa ei talon puolesta ole tarjolla. Ja nälkä alkoi samantien kalvamaan vatsan pohjaa...

Ei sitten muuta kuin nokka takaisin kohti Tebskaa. Kallein iltapala aikoihin: kanapanini (4,55€) ja HotDog+limu (4,10€). Käytännössä tarkoittaa kahden päivän päivärahoja... No, toistaisesti vatsa on täynnä.
B-talosta (jossa, loput majailee) löytyi tv-huone. Onpahan edes jotain tekemistä, vaikka ei töllöstä paljoa mitään tulekaan. Porukka haluaa kattoa Pirates of the Caribeania, ihan sama mulle. Josko sitä hakkais muutaman käden pokeria ja suuntais sängyn pohjalle..


Sweet dreams!

Lomista.

Ensimmäinen viikko lusittu. Make (yksi kouluttajista) totesi alkuviikosta, että ette uskokaan miten äkkiä aika menee. Niin tuntu menevän, viikko oli ohi hujauksessa.

Vuorossa on siis ensimmäiset "lomat". Koulutusjaksolla kaikki viikonloput ovat vapaita, joten koulutuskeskus on melko hiljainen viikonloppuisin. Perjantaina palvelus loppuu vielä klo 11, mutta pohjoisen bussi lähtee vasta 13.25.

Takasin Lapinjärvellä pitää olla tiistaiaamuna klo 8.45 mennessä. Maanantaina on nimittäin kuntoisuuslomaa. Kyllä, kuntsareita jaetaan sivarissakin. Tämän lomapäivän saa kaikki ne, joilla on palveluspaikka jo valmiiksi hoidettuna, eli käytännössä noin yhdeksän osaa kymmenestä. Toinen kuntsaripäivä on kolmannen viikon maanantai.

Ohhoh, joutuu ehkä ottamaan päikkärit bussissa. Viikonloppuna en luultavasti vaivaudu blogin ääreen, joten seuraavan kerran tekstiä ilmestyy sitten kun ilmestyy.

Ilmastosta.

Lapinjärvellä vallitsee jokin ihmeellinen ilmasto. Kotoa lähtiessä meinasin pakata mukaan toppatakin. Onneksi en tehnyt niin. Tänään on ollut niin lämmin päivä, että on voinut kulkea ulkona jopa t-paidassa! Eikä täällä ole takkia muinakaan päivinä tarvinnut. Mittaria ei ole, mutta joku 15 astetta täällä varmaankin on.

Toinen ihmeellinen asia täällä on ötökät. Niitä on oikeasti ihan vitun paljon. C-talon (ruokalan) ohi kävellessä niitä on niin paljon, että ei voi avata suuta ja silmiäkin saa hädin tuskin pidettyä auki. Eikä olla onnistuttu tunnistamaan lajia. Se on jotain banaanikärpäsen ja mäkäräisen väliltä. Myös normikärpäsiä on viime päivinä ilmestynyt...

Kolmas ihmetys on lepakot. Meille esiteltiin tiistaina lepakkotiedote. Koulutuskeskuksella majailee Isoviiksisiippa-rotuisia lepakoita melkoisen runsaasti. Ilmastointikanavat pitää pitää auki, jotta lepakot eivät pesiydy niihin. Ne etsivät pesäpaikoiksi kuivia ja vedottomia paikkoja, joten kiinni olevat ilmastointikanavat olisivat ihannekohde niille. Laji on vielä rauhoitettu, ja yhden siipan listimisestä rapsahtaa 101 euron sakot.

Avara luonto saattaa vielä jatkua, jos intoudun kuvailemaan keskuksen makeita maisemia..

Lääkärintarkastuksesta.

Ensimmäisenä päivänä meidän tuli täyttää terveyttämme koskeva lomake. Lomakkeen täytettyä jokainen sai ajan ensin terveydenhoitajalle, josta sitten kaikki saavat ajan vielä lääkärille. Mun aika oli jo heti tiistaille. Viimeisten ajat olivat vasta joskus kahden viikon kuluttua.

Lääkärikäynti oli kyllä yksi päivän kohokohdista! Minuuttia ennen sovittua lääkäriaikaan istahdan terveysklinikan odotuskäytävään, lukemaan samaa hesaria jonka jo aamulla luin. Pian terveydenhoitaja tulee lääkärin huoneesta ulos ja sitä seuraa vanhahko rouvashenkilö, joka paljastui kyseessäolevaksi lääkäriksi.

Lääkärillä oli yllään vihreä villaneule ja vihreät silmälasit nenällä niin, että hän katsoi minua lasien yli. Tiedätte varmasti miten. Niinkuin kaikki pelottavat opettajat, ja muutkin pelottavat ihmiset, tekevät! Välillä hän nosti leukaansa ja katsoi lasien läpi, ja taas laski leukansa.
Lääkäri luki papereitani ja totesi heti alkuun, että sirkuslainen. Muttei ollut yllättynyt, koska kuulemma kaikki sirkuslaiset tulevat sivariin. Hän kertoi tarinaa jostain ystävättärensä ystävän lapsesta, joka oli ollut pari vuotta takaperin sivarissa. Oli kuulemma joku superlahjakkuus sirkuksessa. Mulle tuli sellanen olo, että lääkäri odotti mun olevan jokin vastaavanlainen. No, en ole. Olen vain harrastaja.
Tähän asti olin seisonut ja nojaillut hoitopöytään, kunnes lääkäri ohjasi minut istumaan. Juteltiin ihan niitänäitä, mm. hänen opiskeluistaan ja matkusteluistaan. Hän on kuulemma ollut nuorempana vaeltaja ja reissannut mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ihmetteli, miten jossain pienessä kylässä Himalajalla oli kuulemma ollut mutavyöry. Että niin ne ajat muuttuu.
Aikaa meni varmaan puoli tuntia. Käytännössä homman olis voinu hoitaa alle viidessä minuutissa. Hän totesi, että edellisen päivän hän oli käytännössä joutunut passittamaan miehiä kotiin hieman kasvamaan. Jotkut kuulemma ajattelevat pärjäävänsä sivarissa parinsadan miehen kanssa, vaikka eivät ikinä ennen ole kotipitäjää kauempana käyneet. Se oli tarkoitettu vitsiksi, tai sitten ei.
Sain terveen paperit, palvelukelpoisuusluokka A. Verenpainettanikin kehuttiin. Kolmannen tai neljännen viikon aikana koulutuskeskusta ravistelee kuulemma flunssa-aalto, siihen voi varautua. Ainiin, ja hän on menossa Kuopion lääkärimessuille jonkun savosta kotoisin olevan kollegansa kanssa.

Lupasin muuten keksiä jonkun taudin, että voin mennä tervehtimään lääkäriä ennen koulutusosion loppumista.

Kohti tuntematonta ja sen yli!

Se muuten meneekin, että kohti ääretöntä ja sen yli. Tämän urhean lausahduksenhan lanseerasi Buzz Lightyear elokuvassa Toy Story.
Päivät ovat kuluneet niin, että tänään minun on määrä aloittaa siviilipalvelukseni ihan oikeasti. Aamuja vaan, tj 362.
Päivä 1:
Klo 8.31: Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin. Eka yö uudessa kämpässä, kun en oikein saanut nukuttua... Mistä lie johtunut?
Olin kaukaa viisas ja pakkasin jo illalla. Pumaan ei kyllä olisi mahtunut enää juuri tippaakaan enempää tavaraa. Ennakko-ohjeissa käsketään varautumaan säänmukaisella vaatetuksella, liikuntavermeillä, hygieniatarvikkeilla, pyyhkeellä jne. joten kassi meinasi oikeasti käydä pieneksi.
Kävelin kaikkine kasseineni bussiasemalle. Onneksi matka ei ollut pitkä. Asemalla oli joku häslinki, kun Lappeenrannan bussi ei meinannut millään päästä lähtemään laiturista, joten Lapinjärvelle menevä bussi joutui odottelemaan. Lopulta päästiin lähtemään, muutama minuutti myöhässä.
Asemalla oli myös toinen sivarityyppi. Hän vaikutti kovin ujolta. Sanaakaan hän ei sanonut, mutta hänen äitinsä kyllä puhui. No, ehkä hän ei oikeasti ole ujo, minusta vain tuntui siltä. Hyvä kuitenkin tietää, ettei tarvitse kävellä ainakaan itsekseen Lapinjärven Teboililta Koulutuskeskukselle. (Jälkiedit: Kaveri ei todellakaan ole mikään ujo, ennakkokäsitys meni aivan puihin!)
Aion muuten kirjoittaa yllä mainitun kaltaisia huomioita jatkossakin. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, koska se ei ole tarkoitus. Jos joku loukkaantuu, niin minut saa ampua.
Nyt istun siis bussissa. Täällä on kuuma. Bussissa on myös kaksi muuta (minun ja sen yhden lisäksi), jotka näyttävät potentiaalisilta sivarimiehiltä. Tosin ne moikkasivat myös bussiin noussutta nuorta naista, joten ehkä he ovat kulkeneet väliä useamminkin. Mene ja tiedä, eiköhän se tässä selvine.

09.01: Tajusin muuten just, että tj:hän on enää 361!
12.46: (korjaus koneella) puhelimella blogaus ei oikein toimi, voi paska. Eka jonotettiin tunti, että saatiin ilmoittauduttua palvelukseen ja saatiin huoneen avain. Huone on kahden hengen pikkukoppi, illlalla laitan kuvaa siitä. Ruokaakin saatiin. Kala-allergikkona (oli jotain uunikalaa) jouduin syömään kasvisvaihtoehdon, mikä ei ollut kummallinen. Kohta alkaa info Sikalassa.
16.16: Päivän palvelus suoritettu. Ihan ku ois kesäleirille tullu :D Käytiin tänään vaan läpi itsestäänselvyyksiä. Meno on superlungia, ei kukaa oo vielä kyselly paikallaoloa...
18.02: Kävin vähä speelailee ilmakiekkoa ja biljardia. Jotenkin oon ihan hämilläni tästä, että täällä saakin tehdä ihan mitä haluaa. Ajattelin, että täällä olisi edes joku roti, mutta ei. No, ei mulla silti valittamista ainakaan toistaiseksi. Nyt ajattelin käydä testaamassa Koulutuskeskuksen kovasti kehutun kuntosalin...
21.35: Sali vaihtuikin jalkapalloon. Oli ihan yllättävän hyvät pelit! Iltapalakin tuli syötyä ja nyt sitten istun taas huoneessa ja juttelen huonetoverini kanssa syntyjä syviä.

Minun ja tupatoverini tupa. Sängyt on muuten armeijan vanhoja käytöstä poistettuja ja niistä löytyy 80-luvulla kirjoitettuja inttitekstejä.

Rahoista.

TJ 3 palveluksen alkamiseen. Vähiin käy aamut ennen kuin loppuu.

Inhoan syksyä ja oikeestaan tykkään siitä. On kiva laittaa paljon päälle, mutta en osaa ikinä laittaa just sopivasti. Ulkona tänään oli ihan ok, mutta kaupoilla kiertely tuntui toisinaan saunan lauteilla istuskelulta.

Kaupunkilaistumisessa ehkä parasta on se, että kaupat löytyvät nurkan takaa. Tarjonta ei tässä kylässä kovin kummoinen kyllä aina ole, mutta jotain silti joskus löytyy. Ja täällä voi lähteä ikkunaostoksilla vaikka ei olis penniäkään nappulaa.

Ikkunaostoksiin tässä joutuu kyllä varautumaankin. Päivärahat (4,4€/vrk) tekee 132€ kuussa, mikä on melkoisen paljon vähemmän mitä oon kesän ajan tienannut. Toisaalta tekee kyllä varmaan ihan hyvääkin opetella elämään vähin varoin. Tähän asti olen aika pitkälti saanut mitä olen halunnut, kun lukiossakin elin herroiksi opintolainalla.
Pieni lisä tienesteihin voi tulla, jos saan palveluspaikan kanssa sovittua ruokarahoista. Suuria apuja ei sieltä luultavasti ole kuitenkaan tarjolla. Onneksi vuokraa, sähköä tai vettä ei tarttee kuitenkaan miettiä. Tosin virallista päätöstä Kelalta ei ole tullut vielä niistäkään...

Palveluksen edetessä voin kertoa tarkemmin siitä, että miten ja mihin 132€ kuukaudessa oikeasti riittää.

Uudesta kodista.

Pääsin muuttamaan muutaman päivän suunniteltua aiemmin. Piti postata jo eilen, mutta kone sano taasen sopimuksensa irti, joten en sitten postannut. Nyt kone toimii vihdoin, ja kuin rasvattu.
Eilen kannettiin melkein kaikki vanhasta kämpästä uuteen, tänään toin vielä vikan kuorman. Tykkään jo nyt uudesta enemmän ku vanhasta! Jee jee jee!
Alkaa varmaan kyllästyttämään jo tää muuutosta vauhkoaminen, mutta nyt on oikeasti jotain mielenkiintoistakin, kun laitan alle muutaman kuvan.

Kävin tänään siivoamassa vanhan asunnon. Puhdasta tuli, kai.

Peili, josta tykkään kovasti. Kehyksinä vanhan näköiset (muttei suinkaan vanhat) puukehykset. Pitäis tehdä vähän poraushommia, että sen sais takas seinälle.

"Olkkari" näyttää toistaiseksi tältä...

Viimeisimpänä paras! Tykkään keittiöstä superpaljon. Keittiön ja olkkarin erottaa "baaritiski". Tai on siinä välissä vielä pieni ruokapöytäkin, mutta tavallaan koko setti on yhtä huonetta.
Vielä on tietysti myös makuuhuone, mutta se ei oo vielä kuvauskunnossa...

Viimeisestä työpäivästä.

Siis kesätöissä. Tänä kesänä. Haikea olo, ehkä vähän.

Olen ollut kaksi viimeistä kesää samassa paikassa. Syksyn ja kevään tein myös keikkaa tänne niin paljon, kun vain koululta ehdin.

Työpaikan myötä tulevaisuudenkin suunnitelmat ovat kummasti selkiytyneet. Journalistiikan opinnot kiinnostavat, paljon. Toisaalta en haluaisi opiskella suoraa journalistiikkaa, koska "parhaat toimittajat" tulee kuulemma muuta tietä. Itse en kuitenkaa tällä hetkellä näe mitään muuta tietä toimittajaksi kuin alan opinnot.
Kevällä opiskelupaikka ei auennut, mutta ensi keväänä varmaankin uusi yritys. Onhan tässä vielä aikaa, kun ensi syksyyn asti suunnitelmat ovat selvät. Tänä syksynä haussa on toista kertaa Journalistiikka amk-puolella, Haaga-Heliassa.
Joutuu ehkä hakemaan sinne, koska tällä hetkellä käytännönläheiset opinnot kuulostavat paljon houkuttelevammalta.

En muuten joutunut leipomaan, kiitos äitin. Viimeisen työpäivän kunniaksi toin kahvipöytään juusto-kinkkusarvia ja omenapaistosta vaniljakastikkeen kera. Nams.

Viimeisestä työviikosta.

Vielä on kesää jäljellä... Viikko.
Kesätoimittajan pesti tältä kesältä on pian ohi ja valtionpalveluksen tarkka alkamispäivä on 6.9. Saan siis pitää ruhtinaallisesti viikon lomaa, hurray!

Viimeiseen työviikkoon ei kuulu ihmeitä, jos huomista ei oteta huomioon. Hommaa tulee luultavasti riittämään aamusta iltaan. Saa nähdä missä vaiheessa ylimääräiset tunnit ehtii pitää pois. Perjantaiksi pitäisi kai jotain leipoa kahvipöytään, mitähän sitä keksisi...

Muuttokin alkaa jo kuumottamaan kivasti.

Luopumisesta.

Jeh, sain itseäni niskasta kiinni ja aloitin pakkaamisen. Tällä hetkellä löytyy yksi laatikollinen kirpparille meneviä vaatteita, yksi ei-kirpparille-meneviä ja kaksi laatikollista kaikkea pikkusälää. Tähän kämppään toin tavarani tipoittain parin viikon aikana, joten en oikeastaan ollut edes tajunnut paljonko kamaa oikeasti on.

Kirpparilaatikon täyttäminen oli tuskallisempi homma kuin uskoinkaan. Mietin kauan raaskinko luopua vaatteista, joita en ole aikakausiin käyttänyt. Tunnearvoa niiltä löytyy ehkä jopa rahallista enemmän. Kirpparilaatikkoon sysäsin neuleita ja t-paitoja, mutta kaikkein tuskallisinta oli heittää sinne kaikki vanhat räppifarkkuni ja pari ihan liian isoa t-paitaa. Lökäpöksyt ovat viimeksi olleet jalassa ties milloin, mutta silti niistä ei raaskisi luopua. Entä jos vielä joskus haluaisinkin laittaa ne jalkaani? Tai oikeastaan haluaisin jatkuvasti, mutta tiedän, että ne eivät näytä hyvältä... Vaikka räppi vielä muuten meneekin, niin olen varmaankin kasvanut ulos ylisuurista ja yliroikkuvista vaatteista.

Ah, vielä viikko töitä ja sitten viikko lomaa. Tosin loma menee melko pitkälti muuttohommissa...

Kirpparilaatikosta löytyy mm. seuraavaa:

Liian isot Akademiksin farkut.

Paul Frankin harmaa t-paita yllä olevalla kuvalla

Marimekon pallopaita

Muuttoon valmistautumisesta.

Olen melko onnellisessa asemassa, kun saan asua "intin" ajan omassa asunnossa. Kaiken kruunaa vielä se, että muutama päivä ennen palveluksen alkamista saan muuttaa 35 neliöisestä yksiöstä 42 neliöiseen kaksioon. Ja valtio maksaa vuoden vuokran (+ sähkön ja veden).


Vanha kämppä on irtisanottu kuun loppuun ja uudessa alkaa soppari ensimmäinen päivä syyskuuta. Hieman alle pari viikkoa aikaa siis pakata elämä laatikoihin ja siirtää uuteen ympäristöön. Nykyisessä kämpässä olen asunut vain puoli vuotta, joten en kovin kiintynyt siihen onneksi ole. Edellisestä muutosta olin jo innoissani, mutta nyt ehkä jopa vielä enemmän.


Mietin, että mitähän sitä voisi alkaa jo pakkailemaan. Vihaan sitä, että asiat pitää tehdä kiireellä, joten parasta aloittaa ajoissa. Tuli vain vastaan ongelma. Mitä en aio seuraavaan kahteen viikkoon tarvita?

Nykyisestä asunnostani jään luultavasti kaipaamaan ainakin taloyhtiön saunaosaston uima-allasta.

Sivariin päätymisestä.

Tämä postaus ei ainakaan kannusta "suurta yleisöä" lukemaan jatkossa blogiani, mutta avaudunpa silti siviilipalvelukseen päätymiseni taustoista. Päätös on kaikenkaikkiaan tuntunut isolta, ja mitä lähemmäs palveluksen alkamista mennään, sitä paremmalta se myöskin on tuntunut. Varsinkin, kun osa kavereistani aloitti heinäkuussa asevelvollisuutensa suorittamisen ja olen saanut kuulla, minkälaista tyhjäntoimittamista kasarmilla on todellisuudessa harjoitettu. Postauksella saan luultavasti kaikkien isänmaanpuolustajien vihat niskoilleni, mutta ei kai tässä mitään menetettävää ole.

Ajatus siviilipalvelukseen menemisestä syntyi ensimmäisiä kertoja joskus 15-kesäisenä. Luin muutamat artikkelit mm. Irakin sodasta ja ajattelin, että sellaiseen hulluuteen en haluaisi olla osallisena. Ajatus kuitenkin hautautui ja pitkään päässäni oli määrätietoinen suunnitelma: ensin lukioon, sitten armeijaan (ja mahdollisesti johtajakoulutukseen) ja sitä kautta jatko-opintoihin. Lukion ensimmäisen luokan lopuilla tutustuin kuitenkin Parkour-foorumin yleisen keskustelun palstalla niin siviilipalveluksen suorittaneiden kuin sen vastustajienkin ajatuksiin, ja yksinkertaisesti sivarit argumentoivat kantansa miljoona kertaa paremmin kuin muut. Tuolloin syntyi ajatus, että aseisiin en aio ainakaan valtion palveluksessa koskea.

Vuoden päästä tammikuussa kutsu kutsuntoihin kolahti postiluukusta ja jotain päätöksiä oli pakko alkaa tekemään. Vaihtoehtoja oli periaatteessa neljä:

1. Armeija normisti: sen olin tuossa vaiheessa jo sulkenut kokonaan pois vaihtoehdoista.


2. Armeija aseettomana palveluksena: houkutteleva vaihtoehto siihen saakka, kun kuulin sen kestävän minimissään 9kk, normaalin 6kk sijaan. Pidempää kestoa perusteltiin sillä, että aseen kanssa suoritettuna armeija on sen verran rankempi, että aseettomana kolmen kuukauden pidennys on kohtuullinen. Kaikkea muuta kuin kohtuullinen mun mielestä. Näin myöhemmin ajateltu aseeton asepalvelus on jo itsessään paradoksi, joten onneksi en siihen päätynyt.


3. Totaalikieltäytyminen: tätäkin olin valmis jo harkitsemaan hetken aikaa. 6kk vankilassa, ei päivääkään yli. Olisi ollut myös eettisesti houkuttelevin vaihtoehto, sillä mitä enemmän Suomessa näitä "mielipidevankeja" on, sitä kovempi kansainvälinen painostus yleisen asevelvollisuuden poistamiseen syntyisi. Isäni kuitenkin niin vaisusti totesi, että jos et nyt vankilaan kuitenkaan menisi, joten päätin kunnioittaa hänen toivettaan. Tämäkin siis poissuljettu.


4. Siviilipalvelus: kuukauden koulutusosio Lapinjärvellä ja 11 kuukauden työpalvelus. 12 kuukauden mittainen siviilipalvelus verrattuna 6 kuukauden minimiin armeijassa on ajatuksena melko epätasa-arvoinen, mutta toisaalta kun tuntimääriä aletaan laskea, niin lyhyempi siviilipalveluksessa tulee. Maksimissaan 8 tunnin työpäivän jälkeen voin tehdä ihan mitä huvittaa ja mennä kotiin nukkumaan (periaatteessa). Palveluksen aikana majoitus voi kuitenkin olla hyvinkin vaihtelevaa. Itse olen hoitanut omat pullani uuniin varsin hyvin, sillä valtio maksaa vuoden ajan vuokran kämpästä, jonne olen vasta palveluksen alkaessa muuttamassa. Kämppä on pieni kaksio muutaman sadan metrin päästä kaupungin keskustasta.

Siviilipalvelukseen siis päädyin, ja tällä hetkellä se tuntuu enemmän kuin oikealta vaihtoehdolta. Saa nähdä kuinka paljon mieli matkan varrella muuttuu. Toivottavasti ei muutu.

Blogista.

Rakas päiväkirja.

En aio enää ikinä aloittaa blogimerkintääni kirjoittamalla rakas päiväkirja. Koska tämä ei ole päiväkirja.

Perustin blogin lopulta noin puolen vuoden kypsyttelyn jälkeen. Sinä aikana olen tutustunut kymmeniin blogeihin ja kerännyt ajatuksia siitä, miltä blogini tulee näyttämään. Blogien lukemisesta olen saanut muutenkin hyvää oppia, sillä kesän ajan olen saanut liksani kirjoittamisesta.

Syyskuun alun jälkeen suoritan siviilipalvelusvelvollisuuttani ensin kuukauden ajan Lapinjärven koulutuskeskuksessa ja sen jälkeen 11 kuukauden ajan Etelä-Savossa. Jos joku ei tajunnut, niin siitä blogini nimikin tulee.

Osa kirjoituksistani tulee liittymään tiiviisti sivariin ja sen suorittamiseen. Niiden lisäksi tulen (tai ainakin haluaisin tulla) kirjoittamaan myös paljosta muusta, kuten politiikasta, muodista, sisustamisesta, urheilusta, elämästä. Asioista, joista en luultavasti paljoa ymmärräkään. Voi myös olla, etten kirjoita mistään aiemmin mainitusta.

Olen tähän saakka ajatellut, etten kirjoita kliseistä ensimmäistä postausta, mutta toisin taisi käydä.